Minusta

Kuten todellisessa maailmassa, romaaneissanikaan ihmiset eivät asu planeetalla yksin vaan yhtenä miljoonista eliölajeista. Haluan kirjoissani tarkastella elämää myös muiden lajien näkökulmasta. Ekokriisi osoittaa, että pitkään vaalittu ajatus ihmisestä luonnon valtiaana on päivitettävä ymmärrykseen luonnon myönteisestä ylivoimasta. Katsannossani ihminen ei kuitenkaan ole ”vain yksi eläinlajeista” vaan ”onneksi yksi eläinlajeista”.

 

Aloin haaveilla kirjailijan ammatista 11-vuotiaana, mutta esikoisromaanini Kultarinta ilmestyi vasta parikymmentä vuotta myöhemmin (2014). Ennen kirjailijanuraa työskentelin Ikimetsän ystävissä ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiirissä sekä muusikkona mm. ravintoloissa.

 

Olen opiskellut maaseutuyrittäjäksi, luontokartoittajaksi, hierojaksi ja humanististen tieteiden kandidaatiksi. Mitään näistä en ole tehnyt työkseni, mutta kaikista opinnoista on kertynyt tärkeitä aineksia romaaneihini.

​

Kirjailijan työ on minulle rakas ammatti, jossa saan operoida rauhallisella mutta syväluotaavalla foorumilla: romaanin sivuilla ja riviväleissä. Suoraviivaisemmin otan kantaa esimerkiksi kolumneissa. Käytännön luonnonsuojelua toteutan tätä nykyä esimerkiksi Luonnonperintösäätiössä, jossa toimin hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana.

​

Taiteilijana pyrin siihen, että työni ja arvomaailmani eivät olisi ristiriidassa keskenään. Tavoitteeni on, että elämäni muodostaisi loogisen kokonaisuuden. Kirjallisuuden luominen on paitsi sisällön, myös materian tuottamista, ja materian alkulähde on aina luonto. Siksi olen ostanut osalla romaanieni tekijänpalkkioista metsiä suojeltavaksi, yhteensä 24 hehtaaria, ja kirjojeni painamiseen etsitään joka kerta ekologisin saatavilla oleva vaihtoehto.